Wilma 20.11.2016

Wilman kanssa Marko Mäkelän koulutuksessa ja ratatreeni ajatuksella.

Kun näin pe treenien piirroksen, ajattelin ettei me selvitä siitä ollenkaan, mutta päästiin esteeseen 30 saakka!!

Wilma teki todella hienosti ja treenin alku osa ilm jäi videolta, mutta Wilma teki todella hienosti. Sain olla keppien ekassa välissä auttamassa keppeihin sisälle JEEEEEE!!!
Sitten tehtiin ihan sairaan makeita leieröintejä, jotka on tulleet nyt viimeisen vuoden aikana mahdollisiksi meille 💟

Wilma jaksoi hyvin treenata ja veti ihan sairaan makeasti treeninsä.
Aivan sairaan mahtavaa on kuinka oma kroppa ja jalat toimii ja sitä kautta Wilma tuntuu menevän vielä kovempaa ja syttyvän lajiin lisää.

Wilman kanssa on niin kivaa mennä, se on todella taitava ja osaava koira, kunhan ohjaaja osaisi aina olla riittävän selkeä koiralleen 💝😃
Wilma 8 v. tekee ihan sairaan makeeta rataa mun kanssa!! Ohjaajalle vähän malttia.. Wilma kesti kepeillä todella vaikea takaaleikkauksen!!!

Katsokaa loput jutut videolta..mä leijailen tässä fiiliksessä!!!

Tapsalle kiitos jälleen kuvaamisesta 😀

Windyn treenit 19.11.2016

Tänään oli Marko Mäkelän koulutus ja radan nähtyäni eilen, ajattelin, että myynkö heti paikkani kaverille. Onneksi menin. Tänään Windyn kanssa kivoja onnistuneita pätkiä, kaikki ei onnistunut eikä kuulukaan. Mutta saatiin hyviä vinkkejä ja Windy osasi mm. Pakkovalssi/jaakotuksen.

Marko oli erittäin mukava kouluttaja, itsellä oli rento fiilis ja sitä kautta treenitkin varmasti onnistui paremmin. Marko perusteli ja kannusti kokeilemaan rajoja. Oli ihanasti iloinen kaikista pienistäkin onnistumisista.

VOIN suositella Markon treenejä kaikille😀😃

Windy jälleen lumosi yhden ihmisen lisää 💜💕😁

Oma liikkuminen parantunut syksyn aikana sen verran, että olen koko ajan vähän sekaisin, että mitä pystyy/ehtii radalla tekemään.


Jos mä jännitän, niin tuntuu, että aksassa Windy ehkä enneminkin kuumuu siitä ja tokossa se taas pääasiassa toimii rauhoittavana..

Tässä pätkiä treenistä ja olen todella tyytyväinen tämän päivän treeneihin.

11/2016 treenejä ja onnistumisia

Talvi tuli ja meni...

Olen elokuun lopussa aloittanut itseäni kehittämään agilityohjaajana ja nyt kun treenejä on takana jo kuukausia ja huomaa koirien palauduttua treenaamaan, kuinka paljon oma liikkuminen ja jaksaminen on parantunut :)

Nyt onkin sitten harkinnan alla miten keväällä pystyisin jatkamaan fysiikkatreenejä, kun ryhmät on vain ti klo 19-20 (koulutan 18-20) ja toinen ryhmä pe klo 17-18 (omien koirien treenit 18.30 alkaen). Tätä pohdin mitä teen.. Jos päätän mennä pe ryhmään, niin täytyy miettiä miten hoitaa ravitsemus tuona päivänä, kun työpäivän aikana ajoittain haasteellista pitää ruokarytmiä yllä. Ja työt loppuu 15-15.30 joten pieniä haasteita..

Wilma tuntuu nauttivan entistä enemmän aksasta, kun emäntä liikkuu oikein kunnolla ja hän saa juosta :)
Eilen oli Lauran treenit ja se miten paljon onnistuneita pätkiä ja ehdin ihan eritavalla nykyään ohjauksiin. En tiedä olenko koskaan aikaisemmin tehnyt esim. päällejuoksuja ja nyt se toimis ihan sairaan hienosti Wilman kanssa.

Eilen Windyllä oli perusteiden treenausta, vahvistettiin vinohyppyjä Lauran ohjeistuksessa.
Sitten kokeiltiin toiseen pätkään erilaisia ohjauksia, millä saa Windyn kääntymään tiukasti hypyllä :)

Tänään mennään Windyn kanssa katsomaan millaista oppia saadaan Marko Mäkelältä :)
Huomenna on Wilman vuoro.

Nyt täytyy lähteä valmistautumaan hallille lähtöön..

rohkeutta vaatii tämän kirjoittaminen..

Koulukiusaaminen..

Luin yhden rohkean äidin blogikirjoituksen, jossa hän otti puheeksi koulukiusaamisen.. 

Olen monta kertaa miettinyt, että uskaltaiskohan sitä itse kirjoittaa koulukiusaamisesta näin julkisesti blogiin!?! tai monesta muustakaan vaikeasta asiasta..

Aihe ei ole mitenkään helppo...mutta voisi olla itselle tietyllä tapaa terapeuttista..

Itseäni on kiusattu ihan ekasta luokasta lähtien ja aina lähärikouluun saakka. Tottakai se muutti muotoaan matkan varrella.

Itseäni haukuttiin ja nimiteltiin, valittiin (ryhmiin/joukkueisiin) kaikkiin viimeiseksi ja olin hyvin yksinäinen koulussa. Yksi näkövammainen kaveri oli koulussa ala-asteella rinnakkaisluokalla. Yläasteella sain pari kaveria lisää, mutta ei montaa. Lähärikoulussa luulin muutamia ystäviksi, mutta myöhemmin ilmeni etteivät oikeasti olleet.

Pääasiassa minua kiusasivat pojat, joten kiusaaminen on tehnyt loppuelämään omat vaikeutensa ja haasteensä mm. miehiin/poikiin luottaminen.

Koulu meni aika penkin alle, koska en uskaltanut olla tunnilla aktiivinen. Uskalsin viitata vain, jos olin varma vastauksestani, varsinkin kun sain muuten kuulla haukkumista niistä. 

 

Yläasteella vähän innostuin lisää esim. matematiikasta ja tykkäsin laskea ja se vain lisääntyi lähärikoulussa, jossa oli motivoiva opettaja ja samoin yläasteella matikanopettaja oli motivoiva.

Partiossa myös koin usein olevani ulkopuolinen, mutta koitin sitä paikata ja ansaita omaa paikkaa olemalla ahkera ja avulias. Myöhemmin olen huomannut olevani liian kiltti ja joustava.

Koulukiusaaminen jättää niin pahat jäljet ja vaatii paljon itsensä kehittämistä, että uskaltaa luottaa ihmisiin ja elämään..
...mm. itseluottamus ja itsetunto on niin heikko. Itsensä hyväksyminen on todella vaikeaa...kiusaaminen "opetti" että aina pitää olla kriittinen itselle ja virheitä ei sallita. Myöskin vahvistanut omaa itsekriittisyyttä, joka on itsellä tosi korkea.

Opettajalleni Minnalle olen kiitollinen, koska hän teki parhaansa koulukiusaamisen loppumiseksi. Myöskin opettajan ystävällinen kohtelu ja tuki oli korvaamaton. Myöskin äitini oli ahkerasti yhteydessä asian tiimoilta opettajaan.

Eka/tokaluokan opettaja vain vitsaili, että rakkaudesta se hevonenkin potkii..

Olen yrittänyt tässä viimeiset pari vuotta opetella olemaan itselle armollisempi ja sallivampi.

Myöskin itsensä kehittämisen kautta huomannut, että oikeasti voin vaikuttaa omaan elämään. 

Ehkä se mikä on ikävintä koulukiusaamisessa ja muussakin kiusaamisessa on se kuinka paljon se vaikuttaa kiusatun elämään ja tulevaisuuteen. Rohkeutta vaatii puhua näin vakavista asioista ja vielä tänne blogin puolelle. 

Itsellä oli usein sellainen olo, ettei kukaan voi kaivata mua tässä maailmassa.. Ajatuksissani pohdin jopa miten tappaisin itseni. Monta kertaa miettinyt aikuisenakin, että kuka jäisi mua kaipaamaan, jos täältä poistuisin. Tietenkään en tekisi mitään.. Mutta välillä jotenkin ajatus vain keino purkaa pahaa oloa.

Kun on niin itsekriittinen, niin vaikeaa uskoa, että kukaan voisi rakastaa ja tykätä musta sellaisena kuin olen ja huonona puolena tässä tulee myös se, että helposti kyseenalaistaa ystävien motiivit olla seurassani.. VAIKKA kaikista ystävistäni olen todella iloinen ja kiitollinen sekä moni heistä on tukenut ym. 

Se tuki mitä läheisimmiltä ystäviltä voi saada on todella iso asia..

Koiriin ja kakkuihin liittyen sekä koulukiusaamiseen. Olen monta kertaa miettinyt miksi mulle on niin vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Jotenkin se ihmisten petollisuus kai siellä taustalla aina muistuttelee olemassa olostaan, ei voi uskoa, että joku oikeasti tarkoittaa sitä mitä sanoo.

Luottamus ihmisiin on todella vaikeaa ja varsinkin vieraampien ihmisten tyly kohtelu on todella ikävää.

Itsellä on paha tapa liikaakin miettiä mitä muut ajattelevat musta ja siitä miten toimin.

Koirat on olleet iso pelastus elämässäni viimeiset 8 vuotta :) Jestas joko Wilma on 8 vuotias ja Windykin jo 5 vuotta...

Koirat antaa kivasti vastapainoa työlle ja niistä näkee työnsä jäljen positiivisessa ja negatiivisessa mielessä :)

Tuli taas leivottua :)

Sain kuulla, että seuramme haluaisi syyskokoukseen kakuksi juustokakkua ja aiheena kultamitali ja hopeamitali sijoitukset :)

Innostuin ja sanoin, että voin ehkä tehdä.

No tuli tehtyä kolme aika upeaa kakkua, itsekin olen todella tyytyväinen.
Kolme eri makuista, että saa sitten valita, jos haluaa..

Jotka olivat;
mango-valkosuklaajuustokakku
minttusuklaa-mariannecrushjuustokakku
piparkakkujuustokakku

Kakut oli onnistuneita ja oli hauskaa näperrellä..

Tosin ehkä vähän väsymystä tuli näitä tehdessä hankittua :D jonka takia myöskin unohdin ilmoittaa Wilman agsakisoihin..

Kaikki kakut oli gluteenittomia ja laktoosittomia :)